No Second Thought - Against The Odds

Porissa tai tuttavallisemmin sanottuna karhukaupungissa, vuonna 2009 perustettu No Second Thought soittaa metallista hardcorea, kuten meillä Suomessa on tapana. Näiden kavereiden tyyliä kuitenkin paremmin kuvailee määritelmä "kusipääcore", tai bändin itsensä käyttämä "life is a bitch hardcore".  

No Second Thought on varsin perinnetietoinen, ja kaikki opit ovat menneet kerralla perille. Levyllä on pituutta vain 18 minuuttia, mutta siinä ajassa ehditään jo kuulla 2-stepit, myllyriffit, beatdownit ja minimaaliset köörivokalisoinnit. Vaikka perinteet ovatkin näin hyvin hallussa, niin niitä vaalitaan tarkasti saaden levyn kuulostamaan suoraviivaiselta, fiksulta ja yhtenäiseltä kokonaisuudelta.

Mutta miten tämä sitten eroaa muista kotimaisista hardcore-yhtyeistä? Päällimmäisin tekijä on Juipin äärimmäisen kyrpiintynyt, lähes Kickback-tyylinen vokalisointi ja tietysti tyyliin sopivat lyriikat. Muita tekijöitä ovat massiivinen kitaravalli, nopeiden ja hitaiden osuuksien sulava yhteiskäyttö, sekä jo alusta asti monipuolisesti toteutettu rumputyöskentely.

Levyä kuunnellessa useampaan kertaan jää vain harmittamaan sen lyhyt kesto, kuulijan näkökulmasta mukaan olisi hyvin voinut liittää bonuksina jo aiemmin "Six Pack Of Street Violence"-splitillä julkaistut kappaleet. Mutta toisaalta, muutkin historian suurteokset ovat olleet kestoltaan samaa luokkaa.

"Against The Odds" on julkaistu omakustanteena bändin toimesta, siitä huolimatta formaattina on LP ja samaan pakettiin kuuluu myös CD. Jokainen hardcoren ystävä tulee varmasti ihastumaan tähän tekeleeseen, mutta ei huolta - koko maailmaan vittuuntunut No Second Thought vihaa meitä kaikkia silti.

8/10

Kappalelista:
01. Intro
02. Crushed
03. BTHC
04. Hate Will Rise
05. Against The Odds
06. Grave Of Shame
07. Twist
08. King Of The Weak

http://www.facebook.com/nsthc
http://www.stereokiller.com/nsthc

Tilaukset: nst2@hotmail.fi 

Kirjoittanut: Tommi Hämäläinen

Haastattelu: Ratface

Miten on Ratfacella festarit lähteny käyntiin?

Asko: Saunomalla.

Turo: Saunomalla tietenkin, tulin ite Lappeenrantaan jo torstaina ja chillisti on menny.

Teillä on Facebookissa melkoinen kokoelma erilaisia hattuja, mikä on tähän mennessä överein hattu, minkä ootte päässy kuvaamaan?

Asko: Yks parhaita hattuja on ollut se, mikä kasattiin heinistä ja risuista.

Turo: Yks mun omista suosikeista on lumilautailuhattu.

Jussi: Onhan siellä ollut kaiken maailman tuoleja kans, oikeestaan tähän vois luetella ne kaikki.

Mitä hattuja teidän kokoelmasta vielä puuttuu? 
 
Jussi: Ihmishattu puuttuu vielä.

Asko: Ollista meijän on ollut tarkotus tehä ihmis-sombrero, kun se on niin pieni.

Jussi: Eihän sitä tiedä, vaikka se tapahtuis tänään lavalla – tai vaikka sit after-partyillä.

Mistä nimitys "saunacore" sai alkunsa?

Asko: Saunacore on syntyny ihan luonnollisesti saunomalla. Ei me olla sitä mitenkään erikseen mietitty etukäteen eikä jälkikäteenkään.

Teiltä on ilmeisesti uutta materiaalia tulossa, pysyykö meininki edelleen bile- ja krapulalinjalla vai onko seuraavana vuorossa etkot Ratfacen tyyliin?

Asko: Saa nähä vielä, mitä tulee. Eiköhän sieltä jotain tyhmää taas tuu.

Turo: Mä taidan olla sanottaja, mut toi bile- ja krapulameininki tuli kyllä ihan vahingossa. Kun välillä tekee vitutusbiisejä ja välillä hyvän meiningin biisejä, niin se idea tuli vasta siinä levyntekovaiheessa. Molempia oli aika tasasesti, ja päätettiin sit jakaa ne bailu- ja darrabiisit vuorotellen. Eli sitä ei suunniteltu etukäteen, nytkään ei siis olla suunniteltu, mitä sieltä tulee. Mutta mä lupaan, että keksitään jotain, ei kuitenkaan viitti käyttää samaa ideaa enää uudestaan.

Jussi: Joo, ihan perstuntumalla mennään.

Teijän setissä on kenties myös uusia biisejä mukana, millä nimillä nää biisit kulkee ja mistä ne kertoo?

Jussi: Siellä on mm. "Mad As Life", mutta mä en tiedä, mistä se kertoo.

Asko: Joo, en minäkään.

Turo: Se kertoo jostain, mitä elämää kuuluu, työntekoo ja kaikkee.

Asko: Toinen biisi kulkee nimellä "Vuoritalo Clevo", mikäs sen oikee nimi on?

Turo: Biisillä ei oo vielä oikeeta nimeä. Se kertoo mun ja Hannun järjestämästä Pentikäisten Kujakoulusta, missä kaasutettiin. Muutenki oli vähän skismaa crustien kanssa, niin se on tarina tästä Kujakoulusta vuodelta 2008 tai jotain.

Kolmas uus biisi on nimeltään "Jäitä Hattuun", eli taas on yks suomenkielinen biisi mukana.

Jussi: Se biisi kertoo kiivaista pelimiehistä.

Turo: Joo, eli toinen hahmo on vähän kiukkusempi ja tää toinen hahmo yrittää rauhotella sitä.

Milloin Ratfacelta sopii odottaa uutta albumia ulos?

Asko: Yritetään saada julkasu tammi-maaliskuulle.

Turo: Studioon mennään viimestään joulukuussa.

Te ootte ehtineet käymään Euroopassa jo muutamaan otteeseen, onko teillä ollut suunnitelmissa lähteä pidemmälle Euro-rundille?

Jussi: Oli ja meni.

Asko: Joo, on kyllä yritetty.

Turo: Joo, koko homma peruuntu, me lähettiin mieluummin Anal Thunderin kanssa kolmen päivän Suomi-kiertueelle.

Asko: Ja se kannatti. On meillä kyllä tarkotus lähteä vielä joskus ihan oikeelle kiertueelle. Katotaan nyt, mitä sen suhteen tapahtuu.

Jussi: Ehkä ens vuonna, tosi vahva ehkä.

Turo: Jos joku meijät sinne järkkää, ite ei jaksa säätää eikä miettiä noita.

Ratfacen Facebook-sivuilla oli päivitys, että teillä on tänään festareita varten tehtyjä paitoja myynnissä. Mitä näiltä paidoilta sopii odottaa?

Yhteen ääneen: Onko meillä jotain uusia paitoja vai?

Spider oli siis pistänyt päivityksen, että uusia paitoja on keikalle tulossa.

Turo: Joo, Spider väsäilee noita aina, eikä se ikinä kerro meille niistä mitään.

Jussi: Anal Thunder -kiertueelle se teki kokonaiset kaheksan paitaa.

Asko: En oo nähny koko jätkää ees tänään.

(Naurua)

Kuulemma penistarroja löytyy myös?

Asko: Joo, niitä pitää aina olla.

Jussi: Niitä on kolmessa eri värissä: latinorakastaja, vaalee ja sit vielä sellanen tulehtunu kulli.

Asko: Se viimenen on mun suosikki. Ne tarrat on tehty meijän omalla cock-fontilla.


Kuka rotista juo eniten ja kellä on pahimmat krapulat?

Turo: Minä juon, mut darraa ei oo.

Jussi: Veikkaan, että mulla on ne pahimmat darrat.

Asko: Koska sä oot vanhin.

Viimeisenä vielä villein keikkamuisto tältä vuodelta, pidemmältä ajalta ei taida olla enää ihan lähimuistissa?

Jussi: Kaikki ne on vittu kovalevyllä tallessa! Anal Thunder -kiertueelta jäi kyllä hyviä tarinoita. Tähän sopii tarina, johon liittyy kitaristi nimeltä Jussi ja rumpalimme Spider.

Asko: Nimiä ei ole muutettu ja paikkana oli siis Turun Omenahotelli.

Jussi: Joo, eli me oltiin Askon kanssa aikuisten huoneessa ja lastenhuone oli erikseen. Kaverit oli hotellin käytävillä jotain sooloilemassa ja päätti lähteä röökille. Vastaan tuli paikallinen pizzaäijä, ne pysäytti sen ja kysy: ”Vietkö meijät kierrokselle, jos me maksetaa 20€?” Ne oli pelkät pyyhkeet päällä, hyppäs täysin tuntemattoman äijän tai äijien kyytiin. Nää kyydittäjät esitteli niille Turkua, mm. Aurajokea ja Paavo Nurmen patsasta. Lisäks ne oli saanu siltä äijältä pizzan vielä kaupan päälle. Spider ja Turo söi sitä pizzaa hotellin käytävällä alasti, nelinkontin ja AT:n kaveri oli katellu sivusta sitä toimintaa. Lopuks seki oli ottanu vaatteet pois ja menny alasti syömää sitä pizzaa.

Valitettavasti en ite tätä livenä todistanu, mun kuvauksena tää ei ollu ihan niin hyvä kuin sankareilta iteltään.

Asko: Ainoo tapa, miten ne pääs takas hotelliin, oli se, että ne jätti jonkun tikun oven väliin, ei ollu koodeja eikä mitään. Onneks tikku oli paikallaan, kun kaverit tuli noin tunnin päästä takasin.

Siellä Saksassa meillä ei tainnu olla mitään sekoiluja? Kaljaa meni kuitenki paljon.

Turo: Ei ollu, Saksa oli rauhallinen ja jämpti. Olin valvonu ja ryypänny koko yön, meinasin pyörtyä sinne lavalle kahen biisin jälkeen.

Asko: Ei meillä oikeen sellasia vanhan tyylin kreisejä reissuja oo nyt ollu, enemmän vaan perusjuttuja eli normikännit.

Jussi: Enemmän sillä perinteisellä tyylillä: pääasia, että ei menny myöhää. Eli se iso pamaus on siis vielä tulossa tälle vuodelle.

Asko: Menneisyydestä meiltä kyllä löytyy useampiakin noita räjähdyksiä.

Loppuun vielä vapaa sana ja terveiset.

Asko: Äitille ja iskälle terveisiä.

Jussi: Äitille terkkuja ja vaimolle.

Asko: Nii, tietysti vaimolle kans.

Jussi: Ai hitto ku se peesaa!

(Naurua yhtee äänee)  

Turo vielä jatkoi tähän laulamalla pari säkeistöä ties mistä, mutta niitä ei voinut taustamelun takia liittää mukaan - harmi sinällään.

Kiitos paljon haastattelusta ja hyvää loppukesää rotille.

Haastattelu: Tommi Hämäläinen
Kuvat: Jetro Stavén

Hattukuva: Ratface

http://www.facebook.com/pages/Ratface/121158164598655
http://www.stereokiller.com/RATFACE

VA - Wake Up Call Vol. 2 7''

Kun sain tämän lätyn kouraani ja rupesin oikein muistelemaan ensimmäistä ”Wake Up Call”-splittiä, tajusin että sen julkaisusta on jo 6 vuotta – kylläpä vuodet vierii, nopeammin kuin sitä ehtii edes huomata. ”Wake Up Call”-splittien sarjalle ominaista on se, että siinä esiintyy vain syntyjään Lappeenrannasta kotoisin olevia bändejä. Ensimmäisellä kerralla mukana olivat Worth The Pain, Another One Dead, Black Betsy ja Loss Of Humanity. Moni asia on sen jälkeen muuttunut, sillä nykyisin edellä mainituista tiedettävästi aktiivisena on enää vain Worth The Pain.

Siitä saatiinkin oiva aasinsilta ”Wake Up Call”-splittiin numero kaksi. Julkaisijana on edelleen On My Own Records, homman nimi on hardcore ja mukana on edelleen myös WTP. Muita esiintyjiä splitillä ovat jo entuudestaan vanha tuttu No One Is Safe, muutaman vuoden jo paikallisissa piireissä porskuttanut 53 Stabwounds ja uudempaa verta edustava Fit My Crime. Vaikka mukana on uusia ja vanhoja tuttavuuksia, niin tällä kiekolla ei erikseen nostella ketään jalustalle – ja se onkin erittäin hienoa.

Ensimmäisenä iskee jo useaan kertaan mainittu metallisen hardcoren vanha jyrä, Worth The Pain. Meininki on juuri sitä mitä yhtyeeltä on totuttu viime vuosina saamaan – kitaratyöskentelystä ei melodioita tai koukkuja puutu ja löytyihän sieltä myös se myllykin. Ja onhan se Joonaksen ääni vaan edelleen täysin omaa luokkaansa.

Toisena vuorossa on ensimmäistä kertaa itselläni tarkemmassa syynissä oleva, naiskeulahahmolla varustettu 53 Stabwounds. Kuten muillakin splitin bändeillä, niin myös tällä yhtyeellä on musiikissaan vahvasti metallisia vaikutteita. Soundit ovat raskaat ja kappale pyörii kivuttomasti koko mittansa läpi myllytyksen voimin. Ullan vokalisoinnista tulee jokseenkin väistämättä mieleen alkuaikojen Walls Of Jericho – kaikessa hyvässä kuitenkin.

B-puoli avataan kepeästi “No mitä vittua?”-lausahduksella No One Is Safen toimesta – no mutta mikäs siinä. Kahden vokalistin voimin mylläävä NOIS ei sanojensa mukaan anna periksi, eikä myöskään armoa anneta, kun nopeatempoinen ralli on huitaistu läpi parissa minuutissa. Kurathan siinä valahtaa heikommilla housuun viimeistään silloin, kun Saunakiller Asko (Ratface) iskee väliin vähintäänkin odottamattoman kitarasoolon.

Viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä vuoronsa saa Fit My Crime. Aiemmin tänä vuonna demoarvostelussa ollut yhtye on selkeästi kehittynyt ja selkeyttänyt linjaansa. Kaikesta päätellen krapuloinnista kertova kappale rullaa pääasiassa keskitempolla ja päättyy hitaaseen myllytykseen. Keskitempoinen linja näyttää toimivan heillä loistavasti ja siltä se myös kuulostaa. Myös Erkan artikulointi alkaa olla jo hyvällä mallilla ja munaa löytyy; nyt vaan jäädään odottelemaan yhtyeeltä uutta omaa julkaisua.

Kokonaan DIY-meiningillä toteutettu ”Wake Up Call Vol. 2” on rajoitettu vain 300 kopioon, joten se kannattaa hommata ajoissa, ja onhan se myös kaiken sen vaivan arvoista.

8½/10

Kappalelista:

A1. Worth The Pain – My Burden
A2. 53 Stabwounds – Seek The Truth
B1. No One Is Safe – Never Give In
B2. Fit My Crime – Losing My Mind

http://www.stereokiller.com/worththepain
http://53stabwounds.stereokiller.com/
http://www.stereokiller.com/nooneissafe
http://fitmycrime.stereokiller.com/

Tilaukset: orders@nooneissafe.fi
Löytyy nyt myös Combat Rockilta: http://fireinsidemusic.com/shop/item/kokoelma-wake_up_call_vol_2-7inch

Kirjoittanut: Tommi Hämäläinen

Haastattelu: No One Is Safe

Miten on No One Is Safella lähteny LPRHC Festit käyntiin?

Timo: Vähän vaikee sanoo, ite tulin vasta äsken tähän tapahtumapaikalle. Jouko nukkuu takahuoneessa ja Heikistä ei oo tietookaa, että varmaa aika perinteisissä merkeissä on lähteny käyntii.

Olli: Itellä tietysti meni noissa järjestelypuuhissa toi eilinen ja tää päivä, nyt alkaa olla jo itekki enempi viihteellä, kun hommat rullaa omalla painollaa. Vähän rupee jännittää jo illan keikka, siellä on tiedossa kaikenlaisia ylläreitä.

Mitä illan keikan yllätykset tulee olemaa, jos saa kysyä?

Timo: Ei voi sanoa vielä, se pitää nähä. Vaikka onhan ne jo selvillä siinä vaiheessa, kun tää haastattelu julkastaan.

Yllätyksistä sen verran, että keikalla yleisö sai vettä niskaansa, ei taivaalta vaan ilmapalloista, joita tähtäiltiin lavalta käsin. Lisäksi keikalla coveroitiin Heikille Pennywisen “Bro Hymn” – parempia yllätyksiä en olisi osannut edes odottaa.

Tänää on viimeinen keikka nykyisen basistinne Heikin kanssa, tapahtuko kaikki hyvässä hengessä vai jäikö jollekki jotain hampaankoloo?

Timo: Ei kyllä jää mitää hampaankoloo, Heikki sano ite haluavansa lopettaa ja mitä siihen voi sanoa. Ei meillä oo missään vaiheessa ollu mitään skismaa. Kiitokset Heikille näistä vuosista, aina on ollu hiton hauskaa ja hiton hyvät setit.

Olli: Ymmärtäähän sen, kun Heikki on soittanu vuoskaudet kolmessa aktiivisessa bändissä, niin kyllä sitä pitää aina miettiä vähän tilanteen mukaa. Mutta hyvässä hengessä jatketaan, Heikki on aina ollu hyvä frendi ja aina tulee olemaa.

Teillä on ilmeisesti jo uus basisti tiedossa, onko vielä liian aikasta paljastaa basistin nimeä?

Timo: Sanotaan näin, että mitään ei oo lyöty lukkoon, mut ollaan puhuttu ja joitain ehdokkaita varmaan on. Niistä, keitä ollaan mietitty uskotaan kyllä, että ne varmaa lähtee hyvinki hyökkäämää. Mut varmuuden vuoks ei olla vielä lyöty mitää lukkoo, pitää kuitenki ensin kattoa miten homma lähtee luistamaa käytännössä.

Olli: Kun festarit on ohi, niin lähetään työstämään uutta materiaalia ja katotaan miten uus kaveri istuu kuvioihin mukaa. Eiköhän se homma selvii kuitenki tässä ihan lähiviikkoina.

Timo: Ei sillee mitää jäätävää salailua, mut ei olla kellekkään vielä sanottu, että “se oot muuten sinä”, niin ei viitti nytkään sanoa. Jos käykin jotain tai todetaan, että kaveri ei oo sopiva siihen hommaa.

Onko vielä mitään suunnitelmia milloin bändi aikoo palata lavalle uuden basistin kanssa?

Timo: Aikalailla saman tien, en usko että kestäis kauaa kun saadaa ittemme taas kisakuntoo.

Olli: Varmaan jo loppukesästä tai syksyllä viimeistään.

Timo: Voisin karkeesti kuvitella, että jo syyskuussa.

Tänä keväänä julkastiin teidän debyyttialbumi monen vuoden uurastuksen jälkeen, miten te päädyitte julkasemaa albumin Poolside Recordsin kautta?

Timo: Aku tais aikoinaa sanoa, että ne haluaa julkasta meiltä vinyylin joskus tulevaisuudessa. Siitä se homma sai alkunsa.

Olli: Pistettiin vähän promoa jopa muihinkin maihin, jos siellä olis ollu kiinnostuneita lafkoja. Mutta toisaalta muualla Euroopassa ja Jenkeissä on ihan hitosti bändejä jotka soittaa samantyyppistä kamaa kun me. Niin ihan frendipohjalta lähettiin Poolsiden remmii ja niitten kanssa homma luistaa hyvin.

Onko albumin vastaanotto ollut niin hyvää, kuin itse siltä odotitte?

Timo: On varmasti, en oo oikeestaan miettiny mitä muut siitä on mieltä. Enemmän mietin mitä ite tykkään siitä valmiista tuotteesta. Pääasia että ite ollaan siihen tyytyväisiä, jos jengi diggaa niin se on helvetin hyvä. Jos ne taas ajattelee, että se on paskaa, niin sit se varmaan on paskaa.

Teidän uus neljän bändin seiskatuumanen splitti Wake Up Call Vol. 2 ehti sopivasti festareille, kuten oli varmaan tarkotuskin. Mikä teidän osuuden biisin nimi on ja mistä se kertoo?

Timo: Biisi on nimeltään “Never Give In”, todella kliseinen hardcore-biisin nimi. Se kertoo siitä, että ikinä ei saa luovuttaa.

Se tarkotus oliki jo aika ilmiselvä, nyt kun sai kappaleen nimen selville. Yritin ennakkoon metsästää tietoja kyseisestä splitistä, mutta mitään infoja ei vielä mistään löytyny.

Olli: Joo tosiaan 53 Stabwound ja Fit My Crime on laittanu oman osuutensa splitistä jo nettiin streamattavaks. Voi olla että Worth The Painin ja meidän biisit ei ikinä mihinkään eksy, että niitä varten tarvii ostaa se levy.

Timo: Nyt kun ruvetaan oikee makustelee noita lyriikoita, niin se on enemmän henkilökohtasesta näkökulmasta kirjotettu itelleen muistutuksena. Vaikka välillä tuntuu että joku homma ois pelkkää suossa polkemista, niin aina on mentävä eteenpäin.

Te kävitte helmikuussa vetämässä yhen keikan Tallinnassa, onko vielä ollu suunnitelmissa reissata pidemmälle Eurooppaan?

Timo: Nyt ois tarkotus alkaa säätämään Euroopan reissua, mutta se on tosiaan vasta alkuvaiheessa. Kun festarit on alta pois, niin mennään varmaan johonki istumaa iltaa ja ruvetaa miettii miten laitetaa homma pyörimää. Suunnitelmissa on ainaki Ranska-Saksa-Puola ja jotain sen suuntasta.

Olli: Tanskan kaverit MurdaTwinz:stä varmaan hoitaa meille jotain, katotaan sit mitä sitä kautta saadaan aikaseks. Kunhan johonki päästään soittamaa ulkomaille ja tuomaa omaa musaa esille. Eiköhän tässä oo nää Suomen mestat käyty jo aika monee kertaa läpi.

Paitsi Lahden Torvi, siellä ootte käyny vasta kerran.

Timo: Täytyy kyllä sanoa, että se on helvetin paska paikka olla soittamassa. Siellä on helvetin hyviä keikkoja ja tykkään itekki käydä. Mut ehkä se lava vaa oli sen verran pieni, vähänki liikku ni koko ajan törmäili johonki.

Viimesenä täytyy vielä kysyä teidän uusista värikkäistä paidoista, missä kaikissa väreissä niitä on saatavissa ja minkä ihmeen takia? Vai onko kyseessä jonkilainen vastalause tän kesän neonvärimuodille?

Timo: Ei oikeestaan vastalause, pikemminki supporttia. Me mietittiin mitä paitoja meijän pitäis tehä, meillä on yks uus malli mikä keksittii muutama kuukaus takaperin, mut ei ehitty saamaa sitä riittävän aikasin valmiiks. Se on nyt valmis, mut se ei ehtiny tänne. Sit päädyttiin tekemää tota vanhaa mallia, mut ajateltii että on ihan liian tylsää tehä niitä samoja tummansinisiä tai mustia. Nyt kun on festarit, ni laitettii vähän villimpää väriä sekaa; niitä on vaaleensinistä, keltasta, punasta, pastelli-violetti, vaaleenpunasta..

Olli: Se pastelli-violetti oli kyl ehdottomasti kaikkein hirveimmän näkönen. Itse asiassa ne meni jo kaikki, meillä on enää vaa yks vaaleenpunanen, sellanen oikee porsaanpunanen.

Timo: Niinku pesukoneessa ois ollu joku vanha rätti joka on värjääntyny ja kulahtanu – sellanen oikee kulahtanu pinkki.

Olli: Festarin kunniaks tehtii noita keltasia mustalla printillä, ne oli itse asiassa ihan siistejä – oikeestaa ainoo mistä ite tykkäsin. Joku hullu niitä on sit ostanu, ku kaikki on menny.

Loppuun vielä kiitokset, terveiset ja sana on vapaa.

Timo: Kiitos kaikille ketkä tulee keikoille ja myllyttää, kiitos myös Poolsidelle ja kaikille ketkä on tukenu levyn kanssa. Itse asiassa suurin kiitos vielä Heikille, Hese oli alusta asti mukana ja vielä hiton pitkää – kiitos kaikesta ja menneistä vuosista.

Olli: Muistakaa poimia levy jos sitä ei oo vielä hallussa, vielä löytyy muutamia kappaleita.

Kaaoszine kiittää haastattelusta ja toivottaa hyvää loppukesää koko bändille.

Haastattelu: Tommi Hämäläinen
Kuvat: Jetro Stavén

http://www.nooneissafe.com/

http://www.facebook.com/nooneissafe

http://www.stereokiller.com/nooneissafe/

Ensimmäinen keikka..

..jonka järjestämme on Helsingin PRKL Clubilla 14.9. Kaikki ovat keikalle tervetulleita!

Facebook event löytyy tästä: http://www.facebook.com/events/429402710431129/

Redemption Denied (BEL)
http://redemptiondenied.bandcamp.com/
http://www.facebook.com/redemptiondeniedhc

Cutdown
http://www.myspace.com/cutdown
http://www.facebook.com/pages/Cutdown/171366722943977

.45 Stainless
http://www.pahardcore.com/45stainless
http://www.facebook.com/45beatdown

Out Of Breath
http://www.stereokiller.com/Outofbreath
http://www.facebook.com/oobhc

Ovet auki 21:15, eka bändi 22:00
Liput 7€ + narikka

Keikalla järjestetään myös Hardcore Help Foundation lahjoituskeräys. Keräykseen voi lahjoittaa levyjä, paitoja tai ihan vaan rahallisen panostuksen hyvää tarkoitusta varten. Kaikki lahjoitukset kirjataan ylös, lahjoitetut levyt/paidat kaupataan jo keikalla ja tuotot menevät lyhentämättöminä HHF:lle. Ne lahjoitetut tuotteet mitä jää käteen lähetetään HHF:lle keikan jälkeen.

http://hardcore-help.com/

Haastattelu: LPRHC Fest

Lappeenrannassa järjestettiin 20.-21.7. LPRHC Festit neljän vuoden tauon jälkeen. Tommin haastateltavana on festivaalin järjestäjistä Tanja ja Olli.

Miten festarit on lähteneet käyntiin järjestäjän näkökulmasta?
 
Tanja: Tosi mukavasti, meille on tullut hyvin jengiä tänne kuuntelemaan: tähän mennessä on myyty 700 lippua ja toivottavasti lisää menee vielä ovelta. Näyttää ihan mukavalta ja järjestelyt toimii erittäin hyvin.

Olli: Ei tohon oikeestaan oo lisättävää, mutta ainahan tietysti vähän jännittää, miten menee aikasempiin vuosiin verrattuna. Mut samalla kaavalla ja hyvin on menny, ei oo mitään sen kummempaa hässäkkää ollu.

Lappeenrannan hardcore festit oli muutaman vuoden tauolla, mistä syystä festari jäi aikoinaan tauolle?

Tanja: Päällimmäisin syy oli se, että LELMU lakkautettiin, koska sitä ei ollut enää kukaan jatkamassa. Ite muutin silloin heti festareitten jälkeen Helsinkiin ja silloin etin jatkajia, mutta kun niitä ei sitten löytynyt, niin LELMU lakkautettiin ja jäi tääkin festari tauolle. Sitten löydettiin hyvä tiimi taas kolmen vuoden jälkeen. Pro Punk & Hardcore ry perustettiin tätä varten, ja mukaan tuli niin vanhaa kuin uuttakin porukkaa.

Olli: Meitä on kolme neljäsosaa samaa porukkaa kuin aikasemminkin oli tapahtumaa järjestämässä. Samassa hengessä mennään uudella innolla taas, kun muutama vuosi on mietitty muita juttuja.

Onko ollut helpompi tänä kesänä järjestää LPRHC Fest, kun Suomessa ei oo kesällä juurikaan muita kilpailevia hardcore-festareita (esim. Metalliaurinko)?

Olli: Joo, tosiaan vähän yllätyin siitä, että Metalliaurinkoa ei nyt ollut. Nekin tietysti on monta vuotta putkeen sitä tehneet, ja nyt huomasin, että Töminässäkin oli aika punkpainotteinen tää vuos. Sinänsä ihan hauska nyt tuoda tällasia bändejä vähän isompaan tapahtumaan.

Mitkä asiat ovat muuttuneet siitä, kun viimeksi olitte tätä festaria järjestämässä?

Tanja: Mitään oleellista ei ole haluttu muuttaa, koska täällä on järjestelyt toimineet silloin neljä vuotta sitten todella hyvin. Ainoo mitä tässä ollaan vähän muutettu, on alueen pohjapiirustukset, eli anniskelualue on siirretty lähemmäs lavaa ja muut kojut taas on vähän eri paikoissa. Oon huomannut, että tää on kyllä toimivampi ratkaisu kuin silloin neljä vuotta sitten. Eli pienillä muutoksilla, mutta hyvä tästä on tullut.

Olli: Jos tohon musiikkitarjontaan lisää vielä sen verran, että jos miettii noita muita vastaavia festareita Suomessa, niin Puntalalla on se ihan oma juttunsa menossa, samoin Töminällä. Tää on nyt sit Lappeenrannan juttu, vähän eri kaavalla ja painotuksella: metallisempaa “huppari-hardcore” -osastoa ja punkkia sekaan, niin se toimii hyvin täällä.

Kuinka suuri riski oli ottaa Trapped Under Ice festarin pääesiintyjäksi?

Olli: En näkis, että siinä mitään riskiä olis ollu. Totta kai se vaatii aina pienen taloudellisen satsauksen, mutta meillä oli vahva usko yhtyeen suosioon Suomessa – ja kyllähän siellä oli hiton kova meininki keikalla.

Tanja: Kyllä me sitä mietittiin ja pohdittiin ristiin rastiin, mutta tähän lopputulokseen päädyttiin. Tulos oli eilen nähtävillä ja hyvinhän se meni.

Oliko teillä joku muu bändi jo valmiina mietittynä, jos pääesiintyjä olisi joutunut jostain syystä perumaan keikan?

Olli: Kyllähän sitä haisteltiin kaiken näkösiä bändejä, joita Euroopassa kiertää, että kai sieltä olis jotain tilalle keksitty. Ei sen suurempia suunnitelmia kuitenkaan tehty, koska meillä oli vahva usko siihen, että bändi tulee; ja sehän tuli.

Tanja: Niillä oli sopiva yhen päivän rako Euroopan kiertueella, niin saatiin hommattua ne tänne. Nopee pistokeikkahan niillä oli, mutta pääasia, että soitto kulki.

Mikä on ollut hankalin bändi koko festarin historiassa?

Olli: Ei meillä oikeestaan oo sellasia ollut, me ollaan silleen katottu, että otetaan vaan hyviä tyyppejä soittamaan, eikä mitään kusipäitä.

Tanja: Muistan kyllä yhen tapauksen, mutta en halua mitään nimiä mainita.

Vielä voi olla liian aikaista sanoa, mutta aiotteko jatkaa myös ensi vuonna LPRHC Festin perinnettä?

Tanja: Todennäköisesti ensi viikolla istutaan alas, katotaan miten tilitykset on tehty ja sen jälkeen mietitään, tuleeko jatkoa. Eli katotaan taloustilanne ensin ja mietitään, jaksetaanko me ruveta uudestaan taas kerran tähän hommaa.

Olli: Silloin kun pistettiin festaria pystyyn, oli aika hurjat kolme vuotta putkeen. Katotaan nyt mihin paukut riittää, mutta ei voi muuta kuin olla tosi tyytyväinen lopputulokseen tänä vuonna. Ei vielä mennä asioiden edelle, mutta katotaan ens viikolla.

Teiltä löytyy kuitenkin uskoa festarin suhteen?

Tanja: Uskoa löytyy ja toivoa on aina.

Mitä olette itse odottaneet eniten festarilta?

Tanja: Tätä tunnelmaa ja fiilistä: täällä on ihan hirveesti kavereita ja tuttuja, joita on ollut tosi kiva moikata. Tää festarifiiliskin on aivan erilainen kuin esimerkiksi noilla isoilla festareilla. Pieni uniikki festari, jolle on löytynyt oma sijansa.

Olli: Samoilla linjoilla ollaan, tietysti järjestäjän näkökulmasta on hienoa huomata, että kaikki toimii niin ku pitää, jengi viihtyy ja paikalle löytää tutut naamat, joita ei ihan joka keikalla nää.



Haastattelu: Tommi Hämäläinen
Kuvat: Jetro Stavén

http://www.lprhcfest.com/

Tilaa omasi nyt: No Second Thought - Against the Odds

Bändiltä löytyy myös läjä paitoja.
Paidat 15e
 Levy+paita 25e

Kato lisää täältä: www.facebook.com/nsthc
Kuuntele täältä: www.stereokiller.com/nsthc

Ensimmäinen haastattelu: Fit My Crime

FIT MY CRIME haastattelu 2012-07-14

Kuvat ja haastattelu: Jetro Stavén

Laulu – Erkka Niiva

Basso – Joni Lappalainen

Kitara – Niko Ahtiainen

Rummut – Kosmos Sairanen

Promo 2012

Eräänä kauniina heinäkuisena lauantaina oli tarkoitus ottaa promokuvia lappeenrantalaisesta hardcore yhtyeestä Fit My Crimesta. Samalla sovittiin, että tehdään joku haastattelu, mikä tulisi joskus jonnekin tai jotain. Paikaksi tälle varmasti sekoiluntäyteiselle toiminnalle toimisi bändin basistin Jonin kämppä. Ajaksi oli sovittu kello kaksi päivällä, mikä jälkeenpäin porukan tuntien on käsittämättömän typerä aika. Heti alusta asti olikin selvää, ettei kukaan (Jonia lukuun ottamatta) ehtisi paikalle lähellekään niin aikaisin. Yhtyeen rumpali Kosmos tuli hakemaan minut kyytiin kolmelta ja kello oli puoli neljä, kun yritimme vielä saada kitaristia, Nikoa tyttöystävänsä sohvalta ylös. Oli kuulemma vuoden pahin krapula, joten kaverin saaminen liikkeelle vaati hieman kovempia keinoja. Pienten suihkepullosessioiden jälkeen pääsemme viimein liikkeelle ja nappaamme vielä Erkan mukaan. Kuvien ottaminen päästään aloittamaan joskus viiden aikoihin, kun Niko on saanut tyhjennettyä mahansa vessanpönttöön. Kuvaus sujui mallikkaasti, vaikka kyseessä oli selvästi jokin kansallinen ADHD päivä. Niko halusi välttämättä puhua jokaiseen mahdolliseen väliin krapulaisen syvällisistä asioista. Väkipakolla hiljentämisen jälkeen pääsemme haastattelun kimppuun.

Mistä koko touhu lähti liikkeelle?

Niko: Se oli sillo joskus ku mie olin kaks kuukautta siel Ilomantsissa ja…

Muut: HILJAA!

Naurua ja sähläystä. Pienen rauhoittelun jälkeen Kosmos alkaa viimein asiallisesti selittämään tarinaa.

Kosmos: Joskus 2007 alotettiin Nikon kanssa rämpyttelemään autotallissa. Haluttiin saaha  joku harcore bändi kasaan. Tosin vejettiin sillon vielä Black Sabbathin biisejä ja Niko laulo sillon. Joskus löysin sattumalta Nikon kasetin, mihin se oli ite äänittäny omaa tulkintaansa Iron Manista.

Milloin ite bändi alkoi muodostua?

Kosmos: 2008 löydettiin Haaja soittamaan bassoa meiän porukkaan ja vähän myöhemmin Rötkö tuli laulamaan. Sillon saatiin eka treenikämppä Monarilta ja pystyttiin oikeesti alkaa tekemään bändin kanssa jotain.

Erkka: Mie liityin seuraavaks bändiin, 2008 jouluna. Siis toiseks laulajaks. Saatin heti tehtyä pari uutta biisiä. Tässä vaiheessa otettiin nimeksi These Fists. Tammikuussa piti kuitenkin mennä puoleks vuodeks larppaamaan, niin homma vähän hidastu.

Mites teiän ensimmäinen keikka? Joku farssihan siinä oli?

Erkka: Saatin eka keikka järkättyä Monarille Lappeenrantaan, vaikka mie olin vielä intissä. Haaja ja Kosmos oli keikkapäivänä tulossa abiristeilyltä ja mie menin hakemaan niitä. Takasin tullessa aikaa oli joku kolme tuntia ehtiä keikalle. Oli aikamoista sekoilua toi ajo, mie missasin Kouvolan rampin ja lopulta oltiin jotain tunti myöhässä keikalta eikä päästy ollenkaan soittamaa.

Niko: Vitun Erkka!

Haastattelu keskeytyy tässä vaiheessa hetkeksi, kun keskustelunaiheet karkaavat muun muassa naisten sukupuolielimen nuolemiseen ja homokeskusteluihin.

5.5.2012@Lucky Monkeys, LPR

Jatketaanko?

Erkka: Joo. Saatiin sit eka keikka viimein onnistumaan sinne Monarille kun miun intti oli ihan loppusuoralla. Soitettiin jossain ihan randomi bändi-illassa, mut homma toimi ihan hyvin.

Niko: Vittu miul oli kova hedari sen keikan jälkee.

Mitä tapahtui seuraavana?  Milloin bändi vaihtui Fit My Crimeksi?

Erkka: Pähkinänkuoressa: Meil oli muutama keikka Lappeenrannassa. Toisen keikan jälkeen basisti muuten vaihtu, kun Joni tuli messiin. 2009 vuoden loppupuolella alotettiin äänittää demoa ja vaihettiin nimi Fit My Crimeksi. Saatiiin se valmiiks joskus 2010. Kaks biisiä. Hahah. Taas muutama keikka Lappeenrannassa. Rötkö löysi ”omat tiensä”, ja mie jäin ainooks laulajaks. Huomattiin siinä vaiheessa, että yhellä laulajalla itse asiassa homma toimi paljon paremmin. Siitä kohasta vois sanoo..

Kosmos: Elä laita ainakaa et homma alko vakavaks, koska ei tää vieläkään oo mistään kohi vakavaa. Eikä tuu olemaankaa.

Erkka: Joo. Huvin ja urheilun vuoksha tätä tehää, tietysti. Mut siin vaiheessa homma alko kunnolla pyörimään. Treenausta, uusia biisejä ja pari keikkaa. Sitte 2011 saatiin äänitettyä neljän biisin ja sadan painoksen demo/EP, ja julkaistiin se Another One Deadin jäähyväiskeikalla.

Joni: Se oli helvetin hienoo. Varmaan paras keikka tähän mennessä!

Menikö EP:t hyvin kaupaksi?

Erkka: No ei oikeestaa menny kaupaks, tappiolleha siit jäätii. Mut on ne sentää tähä päivää mennessä menny melkei kaikki.

Niko: Varmaa sen takii jäätii tappiolle ku kukaa meistä ei laittanu myyntirahoja bändikassaan. Myytii siis bändinjäsenten kanssa ite ja vähän mite sattu. Kaikki sinne on jotain velkaa. Ja rahat on nyt varmaa baarien kassoissa. Tai onki. Erkka sie oot muute ainaki viiskymppii pystyssä!

Millanen oli vastaanotto porukalta?

Kosmos: Monelta kuullu sitä, että livenä toimii paremmi. Ollaan ite samoilla linjoilla. Tietyst äänitysten laatu ja tällein vaikutti asiaan.

Joni: Aika vaihtelevii mielipiteitä kuullu. Mut livekeikkoja on kyllä aina kehuttu.

Onks teillä ollu muualla keikkoja ku Lappeenrannassa?

Erkka: Hyvinkäällä oltiin Providencen lämppärinä, No One Is Safen levyjulkkarikeikalla. Se on ainoo toistaseks. Lisää vois tulla!

Millanen teiän tilanne on tällä hetkellä?

Kosmos: Parempi ku koskaan.

Joni: Nyt on hyvä meininki jäsenten kesken ja nousukausi lähtee varmast tästä. Nousukänni.

Erkka: Päästiin yhellä biisillä nyt tulevalle Wake Up Call vol kakkoselle, mikä on tosi siistiä, koska nyt päästiin samalle julkasulle bändien kaa, mitä on aina ite fiilistelly.

Kosmos: Propsit muille bändeille siitä, että otti meiät mukaan ja anto meille mahollisuuden olla mukana tässä.

Niko: Ai se seiskabiisi? Se on kyl miun mielestä meiän paras biisi!

Pitäiskö tässä vaiheessa puhua teiän musasta ja vaikutteista vaikka?

Kosmos: Ei. Eiks se nyt oo iha selvää.

Erkka: En mie huomaa, että myö lähettäs jäljittelee ketää tai muuta vastaavaa. Tehään ihan omaa hommaa, sellasta vaan mikä kuulostaa meiän mielestä hyvältä. Ei kai siinä sen kummempaa. Totta kai monilta bändeiltä löytyy jotain samankaltasia juttuja, mut..

Kosmos: Myö tehään vaan sellasta mitä on kiva soittaa meiän mielestä ja tietyst samalla mikä kuulostaa omaa korvaa hyvälle.

Tulevaisuuden suunnitelmat?

Erkka: Uusia biisejä tehään nyt kokoajan ja reenataan paljon. Jos nyt päästäis alottamaan koko pitkän nauhottamista. Ei kai täs mitään kummempaa suunnitelmaa oo.

Kosmos: Vitun siistiä päästä nyt LPRHCFESTEILLE soittamaan. Aletaan kyllä aktviisemmin ettimään keikkoja, ja muualtaki ku Lappeenrannasta.

Joni: Vitut, mie oon nii innoissaa noist festeistä, et voisin lopettaa ton jälkee.

Erkka: Hyvä, saadaa viimein kunno basisti!

Niko: Pitää vissiin alkaa promoomaan tai jotain. Ois tosiaan kiva päästä soittelee muuallekki!

Kiitos.

Bändi: Kiitos, joo kiitti hei. Kiitos.

Niko: Mennää apinaa kaljalle?

Mennään.

5.5.2012 @ Lucky Monkeys, LPR

Haastattelu ja kuvat: Jetro Stavén

www.flickr.com/jebu53

jetro.staven@gmail.com

Bändin yhteystiedot:

www.stereokiller.com/fitmycrime

www.facebook.com/fitmycrime

Blogi on auki ny!

Vaikka hommat on vieläkin vasta alussa, niin tuli jo nyt sellanen fiilis, että pelkkä Facebook ei meille riitä. Ja eihän sitä sitä kautta edes tavota kaikkia ketä tää homma koskee.

Tässä blogissa tullaan julkaisemaan kaikki FHP:n nimissä tehdyt haastattelut, keikkakuvat, esittelyt, tapahtumat (kun niihin asti päästään), sekä linkkejä muiden tekeleisiin ja bändeihin ym..

Jotta blogi ei seiso täälä täysin toimettomana, niin ensimmäinen haastattelu on jo valmiina ja se julkaistaan pian.

Jos et ole vielä mukana Facebook-ryhmässä, niin löydät sen tästä. Jos taas et käytä lainkaan FB:tä, niin tavoitat meidät osoitteesta: finhcpromotions@gmail.com

Otamme vastaan mm. haastattelupyyntöjä, tapahtumien infoja, bändien esittelyitä ja julkaisujen infoja. Arvosteluita emme ainakaan vielä tässä vaiheessa tee, ellei niitä varten löydy innokasta tiimiä. Itse allekirjoittaneen arvostelut tulevat jatkossakin löytymään Kaaoszinestä.


- Tommi / FHP